Kiinalainen kalligrafia ja maalaus: Tarvittavat työkalut

1. Sivellin: Siveltimet voidaan jakaa harjasten pituuden mukaan pitkäharjaisiin, keskipitkiin ja lyhytharjaisiin, joilla on erilaisia ominaisuuksia. Pitkäharjaisella siveltimellä voi piirtää sulavia ja kauniita viivoja, kun taas lyhytharjaisella siveltimellä on helpompi tehdä raskaita ja vahvoja viivoja. Siveltimet jaetaan myös pieniin, keskikokoisiin ja suuriin malleihin.

2. Muste: Yleisimmät musteen raaka-aineet ovat öljynoki ja mäntynoki, joista valmistetaan öljynokimustetta ja mäntynokimustetta. Öljynokimuste valmistetaan tungpuun noesta, ja se on mustaa ja kiiltävää, mikä mahdollistaa musteen sävyjen hienovaraisen vaihtelun, ja se sopii hyvin maisemamaalaukseen. Mäntynokimuste on mustaa mutta kiilloton, ja sitä käytetään yleensä sulkien ja hiusten maalaamiseen, mutta se ei sovellu maisemamaalaukseen.

3. Paperi (Riisipaperi): Tang- ja Song-dynastioiden aikana kiinalaisessa maalauksessa käytettiin usein silkkiä, mutta Yuan-dynastian jälkeen alettiin käyttää enemmän paperia. Kiinalaisessa maalauksessa käytettävä paperi on erityistä Xuan-paperia, joka valmistetaan pääasiassa sinikittipuun kuidusta. Xuan-paperi valmistetaan Anhuiin Jingxianissa, joka kuului muinoin Xuanzhouhun, mistä nimi Xuan-paperi tulee. Xuan-paperia on kahta tyyppiä: käsittelemätön (shengxuan) ja käsitelty (shuxuan). Käsittelemätön paperi imee helposti vettä ja mustetta, joten se sopii parhaiten impressionistiseen maalaukseen ja kalligrafiaan. Käsitelty paperi ei ime vettä ja mustetta yhtä helposti, joten se sopii yksityiskohtaisiin maalauksiin.

4. Mustelevy: Kalligrafiassa ja maalauksessa voidaan käyttää eri alueiden valmistamia mustelevyjä, mutta valinnassa on tärkeää kiinnittää huomiota kiven hienojakoisuuteen, kosteuteen ja kykyyn tuottaa mustetta helposti imeytymättä siihen. Mustelevy on puhdistettava ja kuivattava käytön jälkeen, ja se on pidettävä puhtaana. Sitä ei saa altistaa auringolle tai kuumennukselle.

5. Värit: Kiinalaisen maalaustaiteen kehittyessä Tang-dynastiassa painotettiin kirkkaiden värien käyttöä. Song-dynastiasta lähtien mustemaalaus yleistyi, ja kirjailijoiden suosima hillitty tyyli alkoi vähentää värien käyttöä. Maalausta harjoittavan tulisi kuitenkin tuntea perinteiset pigmentit ja kehittää monipuolisempaa ilmaisua tai yhdistää niitä mustemaalaukseen.

Perinteiset kiinalaiset maalipigmentit voidaan jakaa niiden valmistusaineiden mukaan pääasiassa mineraali-, kasvi-, metalli-, eläin- ja synteettisiin pigmentteihin.

6. Värin sekoitustyökalut: Valkoisesta posliinista valmistetut astiat ovat parhaita värien tai musteen sekoittamiseen. Pieniä lautasia kannattaa varata useita.

7. Vesiastia: Käytetään siveltimen pesemiseen tai puhtaan veden säilyttämiseen, ja valkoinen posliini on tässäkin paras valinta.

8. Ohut matto: Asetetaan maalauspöydälle estämään musteen imeytymistä ja maalin tahraamista. Se myös suojaa paperia, ettei sivellin vahingoita sitä.

9. Leima: Taiteilijan tai työpajan nimi tai lyhyt runo. Paras valinta on kivi leimasin.

10. Leimaväri: Yleensä punainen.